Kaikki alkoi siitä, kun Satin Circus ilmoitti vain noin viikkoa ennemmin tulevansa Vaasaan keikalle. Olin tietysti aivan superiloinen, koska se tarkoitti sitä, että tulen näkemään ne ekaa kertaa! Ja sehän oli tietysti hyvä, että päivä tuli nopeasti! :) Lähdimme kaverini kanssa aamulla junalla kohti Vaasaa. Tunnelma oli tosi jännittynyt ja itse ainakin mietin kokoajan vain tulevaa keikkaa :D Shoppailimme kuitenkin koko odotteluajan, ja noin tuntia ennen menimme istuskelemaan Rewell Centerin aulaan, missä pojat esiintyivät. Vain kymmentä minuuttia ennen mentiin sitten seisomaan lavan eteen, ja tokaan riviin päästiin noin vain ilman sen kummempia odotteluita :D Pian sitten Axel, Krippe, Paul ja Olli tulivatkin. En voinut uskoa, että ne seisoivat edessäni ihkaelävinä! Olin niiiin onnellinen. Keikka oli siis akustinen, joka oli aika kiva. Tunnelma oli tosi tiivis, ja oli tavallaan kiva fiilis, kun pojat lauloivat niin pienelle joukolle eikä niiden tarvinnut keskittyä esim. suureen keikkasaliin :D Meitä oli nimittäin aika vähän siellä, kaikki mahtuivat varmaan viiteen riviin?
If you love me
Oli kyllä tosi ihana keikka, ja näkyi ihan selvästi, että pojilla oli hauskaa :3 Rakastuin niihin vain entistä enemmän!
Keikan jälkeen yksi valokuvaaja otti ilmaiseksi kuvia, jotka teetettiin heti valokuvaksi, johon sai sitten nimmarit. Se oli kyllä tosi kiva juttu! Oli tosi ihana mennä kuvaan kaikkien poikien kanssa kun oli ajatellut vain saavansa jokaisen kanssa erikseen kuvan :)
Lisäksi saatiin myös kunnon nimmarikortit :)
Krippe sääti jotain ton sydämen kanssa, söpöä hahah :D
Kun menin Axelin luo, niin Axel heti sanoi että hei mehän ollaan juteltu facebookissa! Olin vaan heti siihen että muistakko oikeesti? :o Se oli jotenkin niiin mahtava tunne, että joku ihana muistaa mut, joka ei oo edes ennen nähnyt mua :D hahah.. Axel oli tosi ihana :3
Olli oli kanssa tosi mukava, se kyseli kuulumisia, ja että mitä tykättiin keikasta :)
Ensiksi kun mentiin Paulin luo, niin se alkoi puhumaan ruotsia :DD Näytettiin varmaan ruottalaisilta O_o ok haha... Sitten Paul kyseli, että mistä päin ollaan. Vastattiin että Seinäjoelta, ja siihen Paul sanoi, että olivat ajaneet melkein Seinäjoen kautta Vaasaan :)
Krippe oli tosi ihana! Se jutteli sitä sun tätä, enkä edes muista enää kunnolla :D Ainakin se tosiaan sääti sen nimmarin sydämen kanssa x) Ihana <3
Ärsyttää kun mulla on kaikissa sama ilme, mutta noh ei voi mitään lol.. Pojat oli kyllä niiiiiiin ihania, ettei voi edes sanoin kuvailla! Ehdottomasti haluan vielä tulevaisuudessa päästä "kunnon" keikalle! Mulla on kyllä jo nyt ikävä poikia :3 Seuraavaa kertaa odotellessa, koska se sitten onkaan..... <3
Lauantai 20.7 oli koittanut vihdoinkin. Eric Saaden Coming home -tour valtasi vihdoinkin Vaasan Mustasaaren Carpellan. Päiväähän oli tietysti odotettu jo kauan. Se oli nopeasti ohi, mutta myös paljon muistoja jäi tuosta ihanasta päivästä. Iso kiitos kuuluu tässä vaiheessa teille parhaille ja ihanille Saade-faneille, joihin olen tutustunut tässä kahden vuoden aikana. Ilman teitä tuokin jonotus olisi ollut erittttäin uuvuttavaa. Jonotus siis alkoi noin puoli yhdentoista maissa aamulla, ja niistä yli kymmenestä tunnista ei naurua puuttunut! Päivä oli yksi parhaista pitkään aikaan jo pelkän jonotuksenkin perusteella. :D
Tyyppi, joka kuskasi Ericin + muut paikalle, tuli ottamaan meistä kuvan, ja päästiin STAHLin facebook-sivulle :D
Näimme, kun Eric tuli tanssijoineen paikalle, ja sain tämän kauniin lähikuvan siitä tilanteesta, lol :D Meidän kun piti jonottaa tuolla monen metrin päässä..
Sisälle päästiin kahdeksan maissa, jolloin alkoi lippuluukuilta pitkä juoksumatka sisälle. Noh, eturiviin kuitenkin päästiin ja olin toooosi iloinen!
Yhdeksältä alkoikin sitten keikka, kiljuminen, itkeminen ja nauraminen samaan aikaan. Se fiilis oli jotain niin sanoin kuvaamattoman ihanaa, kun sain koskettua Ericiin jo ensimmäisen biisin aikana!
Video on aika epäselvä, ja pelkkää kiljumista, mutta loppu on parempi :D
Tietenkin tällaiset kameraan katsomis -kuvat aina epäonnistuvat...
Ärsytti aika paljon kun juuri tuossa mun edessä seisoi järjestyksenvalvoja, ja nyt se tunkee jokaseen mun kuvaan O_O Järjetöntä, nimittäin lavakin oli niin matala, eikä järkkärit voineet edes istua.. -.- No, ei voi mitään.
Ihana Alex <3
haha <3
Ihana Edin <3
En olisi koskaan voinut kuvitella, että tanssijoihinkin voi rakastua niin kovasti. Alex ja Edin ovat nimittäin niin täydellisiä tanssijoita, ettei parempia löydäkään! <3
Popularissa oli vanha kunnon koreografia :3
Ja nyt tähän vielä kolme muuta videota, jotka otin:
Coming home -biisiin olimme suunnitelleet faniaktion, eli nostimme #SAADEFAMILY kyltit ilmaan. Tässä yritin parhaani mukaan kuvata Ericin reaktiota :)
Tykkään Marchingin koreografiasta <3
Manboy
Keikka loppui, jonka jälkeen jäimme odottelemaan sisälle, jos olisimme saaneet tavata Ericin. Eric ei kuitenkaan tullut, mutta Alex tuli! Odotin tietysti myös Ediniä, mutta sain olla tosi onnekas, että pääsin edes Alexin kanssa kuvaan :3
On se vaan niin ihana <3 En voinut uskoa, että ihminen, joka tanssii Ericin, Antonin ja Dannyn taustalla, oli nyt mun kanssa samassa kuvassa!
Kaiken kruunaajana, seuraavana päivänä tapahtui twitterissä tällainen ihana tapaus:
Noh, Alexin tapaamisen jälkeen menimme ulos, jolloin Eric oli juuri poistumassa keikkapaikalta. Suuri väkijoukko piiritti autoa, kun se oli lähtemässä. Sen jälkeen väkijoukko sitten häipyi pikkuhiljaa, ja huomasimme bändiläiset. Juttelimme niiden kanssa hetken, ja pakko sanoa, että ovat kyllä huipputyyppejä, osasivatpahan vielä muutaman sanan suomea ;) haha
Oscar, Efraim, Sebastian ja 'Krydda' :D
Olen tosi hehkeänä..
Ja sitten otettiinkin mahtava ryhmäkuva, jossa on kaikki huippytyypit!
Keikka ja päivä olivat kerrassaan aivan uskomattoman täydelliset. Sitä ei voi edes sanoin kuvailla. Siitä jäi niiiiin paljon muistoja että huhhuh <3 Fiilis oli aivan katossa, koska Eric ja tanssijat olivat jotain niin ihanaa; kaikki ne koreografiat, se energia, KAIKKI! Eric vain jaksaa hymyillä aina niin ihanasti ja ottaa fanit huomioon :3 Rakastan sitä miestä niin paljon! Tämä kolmas kerta, kun näin hänet, ei varmana jää viimeiseksi! Voisinpa jopa sanoa, että tämä oli paras Ericin keikoista :3
Otsikko todellakin pitää paikkansa. Tämä kaikki ihanuus alkoi vain muutamaa viikkoa ennen, kun näin, että Tukholman Rix FM Festivaaleilla esiintyy melkein kaikki ihanat ruotsalaiset artistit. No sinne oli tietysti pakko päästä, ja niin sitä mentiin lauantaina 15.6! Baltic Princess -laiva lähti Turusta lauantai-iltana, ja oli sunnuntaina 16.6 aamukuuden jälkeen Tukholmassa. Sää oli silloin hieman sateinen, kun lähdettiin kävelemään kohti Tukholman keskustaa hiljaisia teitä pitkin. Tunnin siinä käveltiin, ja aika menikin sitten yllättävän nopeasti mäkissä istuskellen. Keikka paikka oli Kungsträdgården, jonne menimme yhdentoista maissa. Olin jo aiemmin huomannut, että nimmareita sielä jakaa lempiartistini; Anton Ewald ja Danny Saucedo.
Anton juliste :3
Robin-juliste :3
Aloin jonottamaan Antonin nimmarijonossa. Siinä jonottaessa selvisi, että pitää ostaa jotain fanituotteita, johon saa nimmarin. Ostin sitten Antonin EP:n, joka maksoi 60 kruunua. Jono meni nopeasti, ja sitten tuli mun vuoro. Annoin Antonille mun kirjeen, jonka olin tehnyt jo aiemmin. Alussa kun tulin siihen Antonin kohdalle, niin se näytti jotenkin vaisulta ja tylsistyneeltä, kun se vain haroi siinä hiuksiaan ja nojasi pöytään :D Mutta sitten kun nimmari oli tehty, Anton katsoi suoraan mun silmiin ja hymyili....... siinähän sitten mä tietysti sulin :3
Iskä sai tällasen kuvan otettua haha näytänpäs iloselta x)
<3
Seuraavaksi tuli Robin Stjernbergin nimmarinjako. Siltä en mennytkään sitten pyytämään nimmaria juuri sen takia, kun piti ostaa ensiksi jotain :/ Otin kuitenkin kuvia.. Robin oli tosi iloinen, hymyili, paljon, hassutteli ja poseerasi kameroille :D Sainhan mäki muutaman sellasen kuvan jossa se kattoo kameraan :3 Jotkut kuvat on tollasia huonoja, koska yritin väkijoukon yli tähdätä kameraa :D
Tämän jälkeen kuulin, että Ulrik Muntherilla oli menossa soundcheck, joten juoksin katsomaan :3
Sitten menin taas katsomaan Yohion nimmarinjakoa. Yohiosta mulle jäi sellanen kuva, että sillä oli ainakin tärkeää että sen tuo naaman edessä oleva hiustupsu oli hyvin, sitä se kokoajan kosketteli :D Mutta se oli faneille tosi kiltti ja hymyili paljon :)
Olly Mursin nimmarijaossa mua rupeasi kaduttaan, etten mennyt hakemaan nimmaria, mutta se oli jo myöhäistä siinä vaiheessa kun tajusin sen. Olly nimittäin seisoi pöydän tällä puolen kokoajan, antoi nimmarin jokaiselle, jonka jälkeen jokainen sai ottaa kuvan sen kanssa.. Tietystihän mäki olisin halunnu hymyilevän Ollyn kans samaan kuvaan. En niitä kuvia voi laittaa tähän kun en jaksa ruveta suttailemaan naamoja, mutta tällanen "huono" kuva nyt tähän :D
Sitten aloitinkin jonottamaan Dannyn nimmaria. Tulin aika myöhään paikalle, ja meinasin pyörtyä nähdessäni jonon. Tässä siitä kuva. Nimmarit jaettiin tuolla kahden puun välissä olevassa valkoisessa teltassa. Kun näin Dannyn menevän sinne, itkin ilosta.
Kävin kuvailemassa vähän Dannya, kun iskä piti paikkaa mulle.
Danny halalili kaikkia, ja suunnittelin jo, kuinka olisin halannut häntä myös, ja iskä olisi ottanut kuvan..
Enempää/parempia kuvia en saanut, koska en todellakaan ajatellut näiden jäävän viimeiseksi NIMITTÄIN:
Kello läheni neljää, ja konsertti alkoi neljältä. Mua ennen oli enää noin 10 tyyppiä, jolloin olisin päässyt Dannyn luo. Yhtäkkiä vaan, kuin tyhjästä, mun eteen tuli seisomaan järkkäri ja sanoi että jono laitetaan JUURI TÄSTÄ poikki. No mähän aloin tietysti itkemään siinä ja olin sillai että et voi tehdä tätä. Purskahdin kauheeseen itkuun ja iskä tuli sille järkkärille kertomaan että oltiin tultu Suomesta asti, että päästäkää nyt edes yksi. Järkkäri tuumas vaan että sorry. Mun unelmat kaatu siihen. Tuntu että koko maailma ois romahtanu päälle. En tullut näkemään Dannya face to face, saamaan hyvää kuvaa enkä nimmaria. Olin jo valmiina ostamaan Dannyn paidan nimmaria varten, mutta en nyt sitä sitten turhaa ostanut. En vain pystynyt kuvitella, että mun huono tuuri, josta aina puhun, niin osoittautui aivan kauheaksi kun juuri mun kohdalta jono pistettiin poikki. Miksi...... MIKSI!? :'''( Annoin kuitenkin sille järkkärille itkuisena mun Dannyllekin tehdyn kirjeen, ja käskin antaa sen Dannylle. Toivottavasti edes se löysi tiensä Dannyn luo.
No menin sitten aivan muutamaa minuuttia ennen konsertin alkua etsimään hyvää paikkaa. Aika edes sainkin raivattua itseni, mutta ei se nyt kuitenkaan mikään unelmapaikka ollut :D Onneksi oli pitkä objektiivi kamerassa mukana.
Rakas Antonini aloitti koko shown aivan upeasti. Kaikki artistit lauloivat kolme biisiä. Anton tanssi hyvin, otti yleisön mukaan aivan loistavasti ja se oli aivan täydellistä! Mä niin rakastuin siihen entistä enemmän <3
uuh <3
Pieni pätkä Beggingiä :3
Sitten tapahtuikin lennosta artistin vaihto: Seuraavana oli Ulrikin vuoro <3
Ulrik oli supersöpö ja lauloi hyvin :3 Tässä vielä pieni pätkä Tell the world I'm hereä.
Seuraavaksi tuli David Lindgren. Siitä jäi kyllä tosi postiivinen kuva. Se tanssi tosi hyvin ja oli ihan erilainen mitä odotin :D
hahah ihana ilme :D
Skyline.
Sitten, täytenä yllätyksenä tuli Kim Cesarion! Siitä ei oltu mainittu aikaisemmin, että se siellä esiintyisi :D Noh, ei se tietenkään haitannut!
Kimistä en ottanut videota, mutta tästä biisistä tykkään.
Seuraavaksi tuli Eric Gadd, jota nyt en niin kauheasti odottanut x)
Sitten koko paikka räjähti: tuli Olly Mursin vuoro! Olly oli opetellut muutaman lauseen ruotsiakin. Sekin oli tosi energinen ja ihana :3
Ollysta otinkin kaksi videopätkää: Army of two ja Troublemaker.
Ollyn aikana alkasi satamaan. Ihmiset kaivoi sateenvarjoja esille, jonka jälkeen sieltä ei oikeen nähnyt enää mitään.
Ollyn jälkeen tuli Mando Diao. Niistä sain vain yhden kuvan, kun en viittinyt sateessa pitää kameraa. Näytti hauskalta, kun ne lauloivat kokoajan tuohon samaan mikkiin x)
Kuin tyhjästä, alkoi satamaan rakeita kesken Yohion Heartbreak Hotelin. Ne olivat noin sentin kokoisia, ainakaan en ollut ennen nähnyt yhtä isoja, ja ne sattui! Yhtäaikaa satoi vettä tosi kovaa.. Miten sää pystykin vaihtua niin nopeasti? Yritin koko kehollani suojata kameraa, koska laukku oli iskällä jossain kaukana. Alkoi ukkostaa, ja koko taivas välähti ja samaan aikaan kuulosti siltä kuin taivas olisi revennyt. Ukkonen oli aivan yllä. Pakko myöntää, että alkoi pelottaa itseäkin kun se oli sen verran avoin paikka ja ihmisillä oli sateenvarjoja.. Ukkosti monta kertaa ja ihmiset kiljui, ei siinä vaiheessa Robinille, johon oli vaihdettu hetki sitten, vaan sille ilmalle. Kyllä sen kiljumisen tunnisti. Yohiosta enkä Robinista siis saanut kuvia. Robin oli toisiksi viimeinen esiintyjä, ja kello oli jotain kuuden kieppeillä. Vielä olisi ollut illan huipentaja; Danny. Mun oli kuitenkin pakko lähteä kun sade vain yltyi, en tiennyt miten se oli mahdollista. Olin joka paikasta jo ihan märkä, kengät hölskyi vettä ja hiukset oli ihan suihkunmärät ja naama oli mustana meikistä. Juoksin iskän luo, ja me lähdettiin juoksemaan kohti metroasemaa. Siinä vaiheessa keikkakin keskytettiin hetkeksi, juuri ennen Dannyä. Kävelin metroasemalle aivan hysteerisenä itkien. Se tarkoitti siis sitä, etten tullut näkemään Dannyä edes laulamassa. Sitä tuskaa ei voi sanoin kuvailla, se oli vain niin kauheaa. Danny oli Antonin lisäksi tyyppi, jonka takia lähdin tuonne! Emme siis siksi voineet jäädä odottamaan, koska laiva lähti klo 19.30.
Kun päästiin metrosta pois noin 15 minuutin jälkeen, sade oli lakannut. Silloin vain ajattelin että noniin, Danny laulaa sielä nyt. Olisin niin halunnut kuulla livenä sen ihanat laulut.. Jotkut teistä tajuaa mun tuskan, toiset ei. Nyt kuitenkin lopetan tähän valittamisen tähän, ja yritän olla iloinen siitä, että edes pääsin tuonne.
Että sellainen reissu! Nyt täällä kotona flunssaisena ja haikeana, mutta elämä jatkuu! Toivon vain hartaasti, että näkisin Dannyn vielä joskus..... <3 Taas tuli kuitenkin yksi ihana päivä muistoihin!
En ole koskaan tehnyt näin pitkää juttua, mutta ei voi mitään :D Arvostan todellakin niitä, jos joku jaksoi lukea tämän neljän tunnin aikaansaannokseni :3
Kiitos jos luit, kommentti olis tosi kiva kuulla! :)
.jpg)
.jpg)
